Alkuvuodesta silmiini on osunut yhtä Suomen valtamediaa selaillessani useampia yrittäjyyteen liittyviä uutisia, jotka ovat käsitelleet hieman yllättäen pakkoyrittäjyyttä. Ensin ihmettelin, mistä tuo jokseenkin vanhahtava termi on jälleen pompannut esiin. Sitten tulin tulokseen, että kyse on teemasta, joka on edelleen vahvasta 90-lukulaisuuden kalskahduksesta huolimatta totta ja elää tässäkin ajassa. Koska olen ollut oman lyhyen ja sirpaleisen (lue: postmodernin) tutkijanurani aikana ollut enemmän tai vähemmän kiinnostunut yrittäjyyden merkityksenannoista, ajattelin nostaa tämän päätäni vaivanneen aiheen myös blogikirjoitukseni aiheeksi.

Yrittäjyyskasvatuksen kannalta mielenkiintoista on, miten yrittäjyydestä puhutaan, ei pelkästään kouluissa ja oppilaitoksissa vaan etenkin mediassa. Erilaiset uutisoinnit tuottavat ja uusintavat yrittäjyyden merkitystä jatkuvasti. Puhe yrittäjyydestä tilana, johon joudutaan pakosta tai ajaudutaan, kertoo yrittäjyyden asemoinnista kulttuurissamme. Helmikuussa 2013 Helsingin Sanomat viittasi tuoreeseen Tuula Jorosen väitöskirjatutkimukseen maahanmuuttajien yrittäjyydestä. Tutkimuksen tulosten mukaan maahanmuuttajat ryhtyvät hanakammin yrittäjiksi ja syynä tähän kerrottiin olevan heidän heikompi asema työmarkkinoilla. Uutisessa lainataan Jorosta sanoen, että pakkoyrittäjyys on maahanmuuttajien keskuudessa huomattavasti yleisempää kuin muun väestön keskuudessa.

Pari viikkoa tämän jälkeen Helsingin Sanomien NYT-liitteessä Tuomas Enbuske tarttui samaan aiheeseen, mutta hieman eri näkökulmasta. Kirjoituksessa pohdittiin pakkoyrittäjyyden merkitystä tänä päivänä. Herää kysymys, miksi itsensä työllistämisestä puhutaan edelleen umpikujaan ajautuneen ihmisen ainoana valintana? Millaisia arvoasetelmia tämä puhe tuottaa? Kuten Enbuskekin toteaa, ”he [maahanmuuttajat] tuskin olisivat ajatelleet olevansa uhreja, ellei jutussa suomalainen tutkija olisi sitä heille kertonut.” Onko meillä omaa termiä niille ihmisille, jotka pakon edessä tekevät töitä muiden palveluksessa ansaitakseen? Joskus ehkä oli, mutta orjuus käsittääkseni lakkautettiin ajat sitten. Miksi siis yrittäjyyttä on edelleen tarpeen asemoida jotenkin marginaaliseksi vaihtoehdoksi, ikäänkuin se olisi käteen jäänyt Musta Pekka? Ja millaisia haasteita tämä tuottaa yrittäjyyskasvatuksen toteuttamiselle?

Yrittäjyyden todellisuus on hyvin moninäkökulmainen, ja siihen liittyy lukematon määrä erilaisia tarinoita, elämänpolkuja ja toisaalta myös kulttuurisesti juurtuneita tulkintoja sekä arvoasetelmia, joista on hyvä tulla tietoiseksi. Yrittäjyyskasvatuksen toteuttajat kohtaavat näitä työssään päivittäin. Vain samanmielisten kanssa puhuessaan tämän kirjon ehkä meinaa unohtaa.

KTM Johanna Kolhinen

Itsensä apurahalla työllistävä tutkija, joka parhaillaan pakkoyrittää väitöskirjansa loppuunsaattamista
johanna.kolhinen(a)gmail.com
Helsinki

Linkkejä
http://www.hs.fi/talous/Maahanmuuttajat+perustavat+yrityksiä+muita+hanakammin/a1361680396275
http://nyt.fi/20130308-enbuske-marisevat-pakkoyrittaejaet/

Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä järjestettiin joulukuussa 2012 kulttuuriyrittäjyyden monitieteinen konferenssi. Konferenssin teemoissa pohdittiin mm. yrittäjyysopetusta. Charlotte Carey Birminghamin kauppakorkeakoulusta pohti millaisia malleja luovan talouden ja taiteen opetus voisi tarjota yrittäjyysopetukselle. Luovilla aloilla opettajat ovat usein itse taiteen ja luovien alojen ammattilaisia. Analogisesti voisimme siis ajatella, että yrittäjyyden opettajina voisi olla enemmän yrittäjiä. Tästä olisi ainakin se hyöty, että yrittäjyysopetukseen paljon kaivatut roolimallit olisivat luontevasti opiskelijoiden saatavilla, kun opettajat ovat itse roolimalleja. Yrittäjyyden näkökulmasta verkostot ja relevantit kontaktit – ’kenet tunnen’ – on arvokasta pääomaa. Yrittäjäopettajilla olisi hyvät mahdollisuudet verkottaa opiskelijoita omiin yrittäjä- ja ammatillisiin verkostoihinsa. En tarkoita, että yliopistoissa yrittäjyysopetukseen pitäisi valjastaa pelkästään entisiä tai nykyisiä yrittäjiä. Kuitenkin käytännön yrittäjyyskursseilla yrittäjät voisivat olla vastuullisina opettajina nykyistä useammin myös suomalaisissa korkeakouluissa ja yliopistoissa. Toki tämä edellyttäisi myös yrittäjiltä intoa ja halukkuutta tulla laajemmin mukaan myös opetukseen ja kehittää omia pedagogisia valmiuksiaan yliopisto-opintoja varten. Tarinat ’näin minä sen tein’ ovat kiinnostavia, mutta eivät vielä riittäviä hyvän yliopistollisen yrittäjyysopetuksen kulmakiviä.

Luovien alojen opetuskursseilla tehdään usein jokin työ tai tehtävä, joka altistetaan kollegoiden eli toisten opiskelijoiden ja opettajien kritiikille. Tärkeä osa oppimista on tuoda esiin ja puolustaa omaa visiotaan. Opiskelijoiden osaamista ei arvioida tentin tai kirjallisen raportin perusteella, vaan arvioitavana on tehty käytännön työ ja kyky kommunikoida ja puolustaa sitä. Myös näitä luovien alojen opetus- ja arviointimenetelmiä voitaisiin kenties soveltaa laajemminkin yrittäjyysopetuksessa. Toki tekemällä oppimisen malleja on jo sovellettukin yrittäjyysopetukseen. Esimerkiksi Turun kauppakorkeakoulun yrittäjyyden peruskurssilla käytännön tehtävänä on yritysidean kehittäminen opiskelijaryhmissä. Idean esittäminen eli ’ameriikaksi pitchaus’ on keskeinen osa kurssia. Yrittäjä- ja asiantuntijaraadit antavat palautetta yritysideoista. Myös toiset opiskelijatiimit valitsevat esitysten perusteella parhaan idean. Siten joitakin yhtymäkohtia tästä voidaan tunnistaa luovien alojen opetukseen, vaikka ne eivät olekaan varsinaisesti olleet kurssin kehittämisessä inspiraation lähteenä. Peilaamalla kurssia luovien alojen käytäntöihin kehittämisehdotuksiakin löytyy. Kenties tehtävää voisi vielä syventää ja tehdä konkreettisemmaksi luovien alojen mallin mukaisesti? Idean kehittämiseen voisi liittyä myös idean konkretisointi. Idean sanallisen esittämisen lisäksi tiimi voisi esitellä tuotteen prototyypin tai nettisivuston perusmallin. Tällöin sen arviointi, palautteen antaminen ja saaminen olisi kenties mielekkäämpää. Asiantuntijoiden palautteen lisäksi myös kollegoiden eli opiskelijoiden palautetta kannattaisi hyödyntää prosessissa paremmin. Tälle luovien alojen toimintatapojen hyödyntämiselle on vahvat perusteet myös yrittäjyyden edistämisen näkökulmasta. Eikö yrittäjyydessä tarvittava keskeinen taito tai kyvykkyys ole muiden vakuuttaminen, innostaminen ja sitouttaminen omaan ideaan, olipa kyse sitten liiketoimintaan tai yhteiskunnalliseen muutokseen tähtäävästä yrittäjyydestä?

Kulttuuriyrittäjyyskonferenssissa puheenvuoron käytti myös professori Seppo Aho Lapin yliopistosta. Hän pohdiskeli harrastusten merkitystä yrittäjyysvalmiuksien kehittymiselle ja esitti kolmen E:n mallin (”excitement, experiment & effort”). Professori Aho käytti esimerkkinä nuorkauppakamaritoimintaa. Tarvitaan innostusta, jotta ryhdytään toimeen ja työhön. Kokeilujen kautta saadaan tietoa, mikä toimii. Toiminnan onnistuu edellyttää ahkerointia tavoitteen hyväksi. Innostus, kokeilut ja ahkerointi ovat keskeisiä tekijöitä myös peruskurssimme yritysideointitehtävässä. Yrittäjyystutkimuksen perusteella tiedetään, että yritysideaa ei ole mahdollista suunnitella paperilla. Tarvitaan kokeiluita idean testaamiseksi ja sen kehittämiseksi. Opetuksen näkökulmasta mikäli opiskelijatiimi ei ole innostunut, se tyytyy ensimmäiseen ideaan ilman kokeiluita, jolloin idea jää usein melko vaatimattomaksi. Toisaalta innostus ja rohkeat kokeilut saavat opiskelijat pistämään itsensä likoon ja he todella yrittävät tuottaa hyvän idean. Mielestäni Seppo Ahon kolmen E:n mallia voidaan soveltaa myös yrittäjyysopetukseen.

Erityyppisten tehtävien tekeminen osana yrittäjyysopetusta ja niiden dokumentointi visuaaliseen muotoon on mielestäni luovien alojen toimintamalli, joka kannattaisi myös jalostaa ja valjastaa yrittäjyysopetukseen ja ylipäätään yliopistolliseen opetukseen. Toimintamallin mukaisesti opiskelijat eivät yliopistoissa keskity keräämään vain opintopisteitä, vaan tärkeänä tavoitteena on oman osaamisen kartuttaminen. Tämä tietenkin on nytkin yliopisto-opetuksen perusajatus, mutta harmittavan usein olen käytännössä törmännyt myös opintopistetehtailumentaliteettiin. Portfolioajattelun kautta voitaisiin opiskelijoita motivoida ja innostaa pohtimaan omaa osaamista. Visuaalinen konkreetti portfolio tarjoaisi opiskelijoille mahdollisuuden konkretisoida työnantajille omia yrittäjyysvalmiuksiaan; esimerkiksi rekrytointitilanteessa näyttää käytännön esimerkkejä toteutetuista projekteista. Yrittäjäksi ryhtyvän näkökulmasta portfolio tekisi näkyväksi omaa osaamista yhteistyökumppaneille ja esimerkiksi rahoittajille tilanteessa, jossa aloittavana yrittäjänä ei vielä muuta näyttöä ole. Nykyään yliopistoissa ja korkeakouluissa tehdään paljon käytännön projekteja yrityksille ja muille organisaatioille, joten mahdollisuuksia tähän on runsaasti.

Näiden taidealojen ja luovien alojen opetuksen toimintamallien pohtiminen yrittäjyysopetuksen näkökulmasta saivat minut miettimään myös muita inspiraation lähteitä? Mitäpä luonnontieteet voisivat tarjota meille? Entäpä historian opetus? Jään odottelemaan uusia avauksia yrittäjyysopetuksessa, joissa monitieteisissä opiskelijaryhmissä sovelletaan erilaisia opetuksen ja oppimisen malleja ja käytäntöjä!

Ulla Hytti
ma. professori
Turun yliopisto kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö

Vuonna 1994 peruskoulun opetussuunnitelman perusteisiin ilmestyi monien tunteita herättävästi aihealue ”Yrittäjyyskasvatus”. Jo sitä ennen oli ilmestynyt Pihkalan ja Ojalan julkaisu, joka luotasi yrittäjyyskasvatuksen ensiaskeleita Suomessa.

Kaksikymmentä suvea on noista päivistä jo lähes täyteen kulunut ja me yrittäjyyskasvatuksen parissa tutkimusta ja työtä tehneet voimme todeta idean ehtineen täysikäisyyteen tai ainakin sen kynnykselle. Yrittäjyyskasvatuksen nousun syitä on esitetty varmasti riittävästi, eikä tässä niihin ole syytä palata sillä tämän kirjoittaja tuskin kykenee esittämään yhtään sellaista jota ei jo olisi esitetty. Enemmän kuin peräpeiliin minun tulisikin katsoa tulevaisuuteen ja kysyä itseltäni mitä minun pitäisi tehdä ja ajatella jotta yrittäjyyskasvatus voisi kehittyä eteenpäin yhtä hyvin kuin se on tähän saakka kehittynyt.

Näyttää siltä, kuten Seeck väittää, että johtamisen tutkimus ja käytännön paradigmat ovat noudattaneet noin kahdenkymmenen vuoden sykliä. Mielenkiintoisin on tietenkin viimeinen johtamisen innovaatio- ja innovatiivisuusparadigma, jonka alku löydetään aina kuusikymmentäluvulta, mutta joka oppivan organisaation ja myöhemmin osaamisen johtamisen kautta sai ilmaa siipiensä alle kaksikymmentä vuotta sitten yhdeksänkymmentäluvun alussa, sivumennen sanoen, samaan aikaan yrittäjyyskasvatuksen kanssa.

Helposti voisi ajatella, että yrittäjyyskasvatus on osa johtamisen innovaatioparadigmaa, mutta onko helppo ajatus oikea? Viimeksi mainittuun tulee tulevaisuus antamaan varmasti oikean vastauksen, mutta yrittäjyyskasvatustutkijaa kiehtoo yrittäjyys ajatus näin etukäteen.

Voisiko olla, että osaaminen ja innovatiivisuus viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on johtamiseen liittyvä erillinen paradigma ja yrittäjyys omansa. Jos olisi niin silloin yksilön oma vastuu omasta tulevaisuudesta ja menestymisestä, Kyrön sanoin ”Omaehtoinen yrittäjyys” tässä kontekstissa ja kahdessakymmenessä kuluneessa vuodessa vasta hautumassa ja vasta nyt nousemassa talouden ja kehityksen varsinaiseksi paradigmaksi. Kuten sanoin vasta tulevaisuus näyttää, mutta tätä asiaa voi jokainen miettiä erilaisia indikaattoreita seuratessaan ja heikkoja signaaleja arvioidessaan.

On asia miten tahansa, niin yrittäjyyskasvatuksen ja sen tutkimuksen osalta voidaan katsoa sen alkutaipaleen olleen menestyksekäs, vaikka varmasti olisimme paremmankin ja ripeämmän etenemisen ottaneet vastaan ja hyväksyneet.  Mielestäni menneet kaksi vuosikymmentä antavat hyvän ja vakiintuneen pohjan, mutta myös velvoittavat tiede- ja toimijayhteisöä jatkamaan työtä, jotta tämä tutkimusalue saa sen aseman jonka ansaitsee myös seuraavan kahdenkymmenen vuoden ajanjakson aikana.

Kari Ristimäki

Yrittäjyyden kouluttaja kohtaa monia näkökantoja, jotka muuttuvat hitaasti oppimisympäristössä. Nämä piintyneet argumentit, jotka nousevat yhä uudestaan esiin on hyvä koota kuvaamaan tämän blogin dispositiota, jolloin niitä voidaan samalla arvioida.

”Yrittäjyyskasvatus on liian kapea-alainen aihe”.

Yrittäjyyskasvatus käsittää monia osa-alueita kasvatustieteiden ja kauppatieteiden risteyskohdassa. Ajateltaessa yrittäjyyden monia konteksteja, missä on kasvuyrittäjyyden tai sarjayrittäjyyden laaja-alainen ja näkyvä pedagoginen keskustelu? Kuka aloittaisi kehittää perheyrittäjyydelle sopivia pedagogisia konteksteja muuallakin kuin Jyväskylän yliopistossa? Yrittäjyyden monet ilmenemismuodot käyttäytymistieteistä innovaatio-osaamiseen tarjoavat edelleen lukuisia opetuksen, tutkimuksen ja konsultoinnin aihepiirejä, jotka 1600 korkeakoulua ovat globaalisti ottaneet kehityksen kohteeksi (Kuratko 2005). Yrittäjyyteen keskittyvä toisen asteen koulutus on kehittynyt ja laajentunut. Yrittäjyys opetettavana aiheena on saanut uusia muotoja – menettämättä ydintä liiketoimintamahdollisuuksia arvioivana uutta liiketoimintaa tuottavana käyttäytymisenä ja toimintana.

”Yrittäjyyskasvatus ei kuulu meille”.

Yrittäjyyskasvatus kuuluu kaikille, luokkahuoneista yrityksiin. Yrittäjyys on osa ihmisen perusolemusta – ilman yrittäjyyden piirteitä ei ole aktiivisuutta, toimintaa, suunnittelua ja toteutusta. Yrittäjyyskasvatusta voi soveltaa varhaiskasvatuksesta (luovuus ja leikki) yrittäjäkoulutukseen (jatkajasukupolven ammatillinen kasvu) saakka sopivaksi pedagogiikaksi (Kansikas 2007). Kannattaa harkita kahdesti menetettyjä mahdollisuuksia, jos kokee, että yrittäjyyskasvatus ei edelleenkään kuulu vuonna 2012 koulutusorganisaatioomme.

”Ei yrittäjiä voi kasvattaa”.

Yrittäjiä(kin) ja yrittäjäksi(kin) voi kasvattaa, vaikka opin kohde ei sitä huomaisikaan. Yrittäjäksi kasvu tapahtuu hitaasti, intention kehittyessä vuosien, joskus vuosikymmenien työn ja opin kautta (Krueger et al. 2000). Se, että yrittäjyyttä opetetaan, vaikuttaa aiheen esillä oloon ja siihen, että globaalitalous ei imaise mukanaan kaikkia Suomen kotimarkkinoilla sijaitsevia työpaikkoja. Yrittäjyys ei ole synonyymi työllisyydelle, mutta se edesauttaa sekä yrittäjiä että kasvun tapahtuessa siihen työllistyviä työntekijöitä havainnoimaan sekä löytämään mahdollisuuksia.

”Opettajat eivätkä oppilaat halua yrittäjyyskasvatusta”.

Yrittäjyyskasvatuksen tulisi olla vapaaehtoinen aihepiiri, joka voidaan valita selektiivisesti tarvittaessa osaksi jokaista tutkintoa. Tämän lisäksi tarvitaan yrittäjyyden koulutusta omina tutkintoinaan, vaatimalla korkeatasoista osaamista ja yrittäjän työn hallintaa siihen osallistuvilta opiskelijoilta. Vain vaativalla, kriittisellä ja korkeatasoista laatua sisältävällä koulutuksella saadaan luotua merkityksellisiä oppimiskokemuksia ja oikeutus yrittäjyyden koulutukselle.

”Yrittäjyyskasvatusta ei voi mitata”.

Yrittäjyyskasvatuksen vaikuttavuuteen liittyen on kehitetty yrittäjyyskasvatuksen mittaristo, joka auttaa arvioimaan yrittäjyyskasvatuksen tilaa (Seikkula-Leino, LUT, 2012). Kasvava tieteellinen yrittäjyyden ja yrittäjien oppimiseen liittyvä kirjallisuus on vahva evidenssi sille, että yrittäjyyskasvatusta voidaan mitata. Academy of Management-organisaatiossa, jota voidaan pitää voimakkaana johtamisen, mutta myös yrittäjyyden tutkimuksen verkostona, yrittäjyyden divisioona on 2700 jäsenen voimin nopeimmin kasvava osasto (Wiklund et al. 2010; Mitchell 2011).

Yrittäjyyden koulutus on monilla koulutustasoilla luonteeltaan praktista ja liiketoimintaan suuntaavaa yritystoiminnan aloittamiseen keskittyvää opetusta, jolloin unohdetaan yrittäjyyden affektiiviset, kognitiiviset ja konatiiviset osa-alueet (Snow et al. 1996). Yrittäjyys on uuden liiketoiminnan lisäksi käyttäytymiseen suuntautuvaa, intentiota tukevaa, ja itsensä johtamista auttavaa opetusta. Kyseessä ei ole nykyajan kansalaistaito, sillä kaikista ei tarvitse tulla yrittäjiä. Sen sijaan kyseessä on kaupallistamiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvä taito, jota kutsutaan yrittäjyydeksi.

Juha Kansikas, Professori (ma), Dosentti, KTT, yrittäjyys,
Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu, Jyväskylän yliopisto

Nuorisotyöttömyys on tällä hetkellä Suomessa ennätyksellisen korkea ja nuorten syrjäytyminen erityisen vakava ongelma. Vuonna 2008 suomalaisista 15 – 29-vuotiaista jopa 57 800 ei ollut työelämässä, ei opiskelemassa, ei varusmiespalveluksessa eikä työttömänä työnhakijana.

Muun muassa nuorten yhteiskuntatakuulla on pyritty ennaltaehkäisemään ongelmia ja katkaisemaan syrjäytymisen kierre. Ovatko toimet jo riittäviä? Tulisiko koulutusta muuttaa?

Toisaalta Suomessa ei ole riittävästi tuotu esille opettajankoulutuksen vaikuttavuutta. Mitkä ovat tulevien opettajien valmiudet ohjata opiskelijoita työelämään? Miten opettajat voisivat entistä paremmin ennaltaehkäistä syrjäytymistä ja ohjata nuoria oman elämän hallintaan? Jos haluamme aidosti kehittää suomalaista koulutusjärjestelmää, tulee aikaisempaa enemmän keskittää toimenpiteitä opettajankoulutuksen tukemiseen. Yhteiskunnan kehittymiselle on ongelmallista, jos korkeakouluopetuksessa ja siten myös opettajankoulutuksessa ei riittävästi huomioida muuttuvan yhteiskuntamme tarpeita.

Jotta yrittäjyyskasvatus menee eteenpäin tulee eittämättä satsata opettajien ja siten myös tulevien opettajien kehittymiseen. Jos opettaja ei ymmärrä yrittäjyyskasvatuksen lähtökohtia ja hänellä ei ole valmiuksia pedagogiseen kehittämiseen, eipä tapahdu mitään oppilaissakaan! Opettajalla pitäisi olla käsitys siitä, mistä yrittäjyyskasvatuksessa on kyse ja miten sitä voidaan viedä käytäntöön. Plussaa myös olisi, jos opettaja olisi motivoitunut yrittäjyyskasvatuksen toteutuksesta. Toisaalta kehittyneen toiminnan taustalla on myös vision luominen. Missä tilanteessa olen oppijoiden kanssa nyt ja mihin haluaisin päästä heidän kehittymisessään? Miten voin tässä kaikessa hyödyntää yrittäjyyskasvatusta?

YVI-hanke muuttaa opettajankoulutusta!

YVI-hanke* (2010-2013) on valtakunnallinen ESR-hanke, jonka tavoitteena on viedä eteenpäin yrittäjyyskasvatusta sekä yleissivistävässä että ammatillisessa opettajankoulutuksessa. Hankkeessa kehitetään yrittäjyyskasvatuksen pedagogiikkaa, opetussuunnitelmia ja strategioita sekä luodaan ja vahvistetaan yrittäjyyskasvatuksen verkostoja. Hankkeen tavoitteena on lisäksi luoda virtuaalinen oppimisympäristö yrittäjyyskasvatukselle, YVI (www.yvi.fi), joka kehittyy eteenpäin myös hankkeen jälkeen. Projektin puitteissa luodaan aiempaa yrittäjämäisempi toimintakulttuuri. Tämä vahvistaa myös oppilaiden yrittäjyys- ja työelämävalmiuksia. Samalla vahvistuu Suomen asema yhtenä yrittäjyyskasvatuksen kärkimaana Euroopan unionissa. 

Ja vielä lopuksi: Tervetuloa Yrittäjyyskasvatuksen seminaariin 20.-21.9. kuulemaan ja oppimaan lisää yrittäjyyskasvatuksesta! Seminaarin workshopit antavat työkaluja yrittäjyyskasvatuksen käytännön toteutukseen, tällä kertaa sadut ja tarinat -teemalla höystettynä. Puhujina seminaarissa ovat mm. artistina ja kirjailijana tunnettu Mato Valtonen sekä EU:n korkein virkamies yrittäjyyskasvatuksen saralla, Simone Baldassarri Euroopan komissiosta. Ohjelmassa on myös paneelikeskustelu yrittäjyyskasvatuksen viimeisimmistä trendeistä ja tutkimustuloksista.

Lue lisää osoitteesta www.yvi.fi!

*YVI-hanketta koordinoi Turun yliopisto, Turun normaalikoulu. Rahoittajina ovat ESR / Opetushallitus, Kerhokeskus – koulutyön tuki ry., Turun Seudun Kehittämiskeskus ja Työ- ja elinkeinoministeriö. Yhteensä hankkeessa on 30 kumppania: 13 korkeakoulua, yrittäjyyskasvatusta tukevia organisaatioita sekä useita elinkeinoelämän järjestöjä. YVI-hanke on vuonna 2011 nimetty Euroopan komission ja Pohjoismaiden ministerineuvoston Best Practice -hankkeeksi.

Jaana Seikkula-Leino

Yrittäjyyskasvatuspäivät, YKTT 2012, kokoaa osallistujia eri puolilta Suomea jo kuudetta kertaa kaksipäiväiseen tapahtumaan. Yrittäjyyskasvatuspäivät on valtakunnallisesti merkittävä monitieteellinen konferenssi. Päivät tarjoavat alan tutkijoille ja toimijoille korkeatasoisen seminaarin, jossa esitellään yrittäjyyskasvatuksen uusinta tutkimusta ja toimintaa ja jossa yrittäjät kuvaavat kiinnostavia yrityscaseja.

LUOVUUTTA TULEVAISUUTEEN YRITTÄJYYDESSÄ
YKTT 2012 päivien teema, Luovuutta tulevaisuuteen yrittäjyydessä, on mitä ajankohtaisin. Maailmanlaajuiset, ympäristöön, energiaan, ravintoon, terveyteen, talouteen liittyvät kysymykset huutavat ratkaisuja. Tarvitaan luovuutta tuottamaan tulevaisuutta. Tarvitaan yrittäjyyttä.

LUOVUUTTA, LUOVUUTTA, LUOVAA HULLUUTTA
Luovuuden monitahoista ilmiötä konferenssissa avaa kansainvälisesti arvostettu, lahjakkuuden ja luovuuden uraauurtavaa tutkimusta tehnyt ja moninkertaisesti palkittu professori Kari Uusikylä.

Uusikylä painottaa, että luovuus on tieteen ja taiteen perusta. Luovuus on yrittäjyyden ydintä. Mutta luovuus ei synny tyhjiössä. Tarvitaan luovuutta tukeva ympäristö. Tarvitaan energiaa tuottava innostus, intohimo, vimma, palo. Ympäristö voi vahvistaa tai tukahduttaa tämän vimman. Luovaa toimintaa ruokkii arvostava ja kannustava ympäristö. Puhutaan kulttuurisesta tilasta tai kulttuurisesta avaruudesta. Kulttuurinen tila tuottaa parhaimmillaan energisoivan yhteisön. Tällainen yhteisö kannustaa jäseniään kehittymään ja antamaan parastaan. Ihminen tuntee silloin voivansa olla enemmän kuin yleensä, voivansa ylittää itsensä. Tällaisessa tilassa ihmiset ovat historiassa pystyneet käsittämättömiin saavutuksiin, joiden ei kuviteltu olevan edes mahdollisia.

Unelmia tulee olla. Unelmat sytyttävät toimintaan ja suuntaavat energiaa kohti päämäärää. Tulee sietää myös paineita ja epävarmuutta. Luovuuteen liittyy riskinottaminen. Mitään uutta ei saada aikaan ottamatta riskejä. Luovuus edellyttää rajojen rikkomista, lupaa ajatella ja koetella, luovuus edellyttää erilaisuuden ja epävarmuuden kestämistä. Mutta luovat yksilöt eivät pelkää omia luovia impulssejaan, luovaa hulluuttaan!!

TULEVAISUUS TEHDÄÄN TÄNÄÄN
Tulevaisuutta uudella perinteisestä poikkeavalla tavalla herättää ajattelemaan tulevaisuuden tutkija, tutkimusjohtaja Mika Aaltonen. Aaltosen tutkimukset on noteerattu kansainvälisesti korkealle eri tahoilla. Hänet on mm. valittu tämän vuosituhannen 2000 merkittävimmän ajattelijan joukkoon.

Aaltonen on tutkinut päätöksentekoa, ajan kerroksellisuutta ja monimutkaisia syy- ja seuraussuhteita. Tulevaisuuden ajattelussa hän rohkaisee pohtimaan, millä tavalla meidän on uudistuttava, jotta voimme pärjätä muuttuvassa maailmassa. Hän korostaa sitä, että tarvitaan pidempään, historiaan perustavaa käsitystä siitä, mitkä asiat vaikuttavat meidän tulevaisuuteemme, jotta ratkaisut ovat paljon syvempiä ja kantavat pidemmälle. Tarvitaan useita tietolähteitä, useampia malleja. Oleellista on hakea tietoa ja sitä kautta ratkaisumalleja muutoksesta itsestään. Aaltonen haastaa miettimään, millä tavalla voimme tehdä tänään parempia päätöksiä, niin että tulevaisuus olisi parempi.

Kannustimena toimii tieto siitä, että aina kun on pystytty kuvittelemaan tulevaisuutta jollakin mielekkäällä ja mahdollisella tavalla, usein on pystytty sitä myös rakentamaan. Rohkeita ja uljaita unelmia tarvitaan!

TEEMARYHMISTÄ VAUHTIA TUTKIMUKSEEN JA TOIMINTAAN
Edellä esiteltyjen pääluentojen lisäksi merkittävä osuus päivien sisällössä on teemaryhmien esityksillä. Teemaryhmiin odotamme monipuolisia esityksiä niin tutkimuksista kuin toiminnastakin. Tänä vuonna on yhdessä, Lisää luovuutta! –teemaryhmässä, mahdollisuus osallistaa kuulijoita myös toiminnallisin keinoin. Joten abstrakteja tulemaan!!

ks. http://www.uta.fi/edu/yktt2012/index.html

Tervetuloa tekemään yhdessä antoisat päivät!

Päästetään luovuus valloilleen!

Heleena Lehtonen

Yrittäjyystutkijat ovat perinteisesti lähestyneet yrittäjyyttä yrittäjäominaisuuksien – vaikkapa riskinottohalun, saavutushakuisuuden ja itsenäisyyden – kautta. Ajatuksena oli, että toiset yksilöt – yrittäjät – näkisivät mahdollisuuksia ja toiset eivät – yrittäjiksi siis synnytään. Yrittäjäpersoonaa tarkastelleet tutkimukset ovat tuloksiltaan jääneet laihoiksi. Niiden avulla ei ole kyetty ennustamaan yrittäjäksi ryhtymistä tai yrittäjänä menestymistä. Ne eivät myöskään erota yrittäjiä muista ’normaali-ihmisistä’. Yrittäjyystutkijana kieltäydyn ajattelemasta, että menestyvä yrittäjyys yksinkertaistaen rakentuisi synnynnäisten supermiesten tai -naisten varaan.

Yrittäjyystutkimuksessa korostetaan nykyään sitä, mitä yrittäjä tekee, keitä hän tuntee ja minkälaisia resursseja hän onnistuu valjastamaan toimintaansa. Kun yrittäjä tuntee oikeat ihmiset ja liittoutuu heidän kanssa, hän täydentää omaa osaamistaan. Lisäksi yrittäjä uskaltaa haaveilla ja tavoitella jotakin sellaista, jota ei vielä ole. Hän luottaa, että tekemällä, ja prosessiin heittäytymällä hän saa aikaiseksi uutta ja ainutlaatuista. Tätä ei voi etukäteen suunnitella, esimerkiksi liiketoimintasuunnitelmassa, vaan yrittäjän on annettava prosessin kuljettaa eteenpäin ja uskallettava katsoa, mihin tekeminen johtaa.

Yrittäjyys määrittyy ennen muuta uuden taloudellisen aktiviteetin syntymisenä. Näin ollen yrittäjyystutkijoita kiinnostavat liiketoimintamahdollisuudet: millaisia ne ovat, kuinka ja mistä niitä etsitään, luodaan ja hyödynnetään? Liiketoiminta­mahdollisuudet eivät putoa taivaasta: yrittäjä työstää niitä ja yhdistää niihin verkostoistaan osaamista ja resursseja.

Tutkijat kiinnittävät huomiota myös kriittisiin käännekohtiin, peräti sattumiin. Kontaktit, yhteistyökumppanit ja osaamisalueet ruokkivat yrittäjän resurssipääomaa ja yrittäjä kanavoi ne uuteen taloudelliseen toimintaan. Sattuma suosii valmistautunutta mieltä. Osa toiminnasta johtaa hyviin tuloksiin, jotka taas ruokkivat uutta tekemistä. Myös epäonnistumisia sattuu, ja nekin vaikuttavat prosessin etenemiseen.

Menestyvän yrityksen ja yrittäjyyden nousua ja kukoistusta voidaan selittää myös globaalin liiketoimintaympäristön kilpailutilanteella: mitä markkinoilla tapahtuu? Kilpailutilanteessa toisen heikkous kääntyy nopeasti toisen menestykseksi. Yrittäjä tarttuu avautuviin mahdollisuuksiin nopeasti. Menestys ruokkii menestystä.

Uusimmat yrittäjyystutkimukset kritisoivat, että tutkimus on lähestynyt yrittäjyyttä liian kapeasti – keskittymällä yrittäjään, innovaattoriin, yritykseen tuotantoyksikkönä ja liike­toiminta­mahdollisuuteen. Yrittäjyys on paljon enemmän. Sen ymmärtäminen edellyttää kuitenkin katsomista yrittäjyyteen liitettävän kaupallistamisen ja liiketoiminnan yli. Heidän mukaansa yrittäjyys on ongelman­ratkai­su­metodi, tapa selviytyä uusista tilanteista. Kiintoisaa yrittäjyystutkimuksen näkö­kulmasta on, kuinka yrittäjä toimii yhdessä muiden yksilöiden ja sidosryhmiensä kanssa ja minkälaisia mekanismeja yhteiseen tekemiseen, luomiseen ja vuorovaikutukseen liittyy.

Koulutuksen keinoin voidaan vahvistaa yksilöiden yrittäjyysvalmiuksia tukemalla yrittäjyyden tiede- ja taideulottuvuuksia. Tieteen keinoin avataan yrittäjyyttä ilmiönä: mistä yrittäjyydessä on kyse ja kuinka menestyvät ja vähemmän menestyvät yrittäjät toimivat. Tutkimuksen keinoin kyetään tunnistamaan erilaisia menestystekijöitä ja mekanismeja. Tutkimus ei kuitenkaan kykene tuottamaan yksittäiselle yrittäjälle tai yritykselle varmoja menestysreseptejä. Yrittäjyyden taide-ulottuvuus määrittää, kuinka yksilön luovuus ja innovatiivisuus yhdistyvät hänen tiedollisiin valmiuk­siinsa. Yliopisto-opetus voi paitsi lisätä opiskelijoiden yrittäjyysosaamista, myös kannustaa heitä heittäytymään innovatiivisesti ja intuitiivisesti yrittäjyysprosessiin.

Yrittävä tiedeyliopisto hyödyntää yrittäjyyttä paitsi sisällöllisesti, myös tapana lähestyä uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Se luo itsellensä mieleisensä tulevaisuuden. Se katsoo ja kulkee eteenpäin. Se tarttuu mahdollisuuksiin – hyödyntäen yrittäjyyden tiede- ja taideulottuvuuksia!

Jarna Heinonen

Siis se, että yrittäjyyskasvatuksen asema ei olisi vuosien mittaan oleellisesti vahvistunut koulutuksen eri tasoilla. Näinkin toisinaan väitetään. Kyllä sen rooli on vahvistunut, ilmeten parhaimmillaan jopa koulujen ja oppilaitosten toimintakulttuureissa.

Itse yrittäjyyskasvatuksen kehittymistä 90-luvun alusta seuranneena ja myös kehittämistyössä mukana olleena voin nähdä huikeita askeleita eteenpäin. Oppimisympäristöt, koulu-yritysyhteistyö ja toiminnallisuus ovat vahvasti edistyneet ja koulut eri tavoin avautuneet ympäristöön. Omaksi oppiaineeksi yrittäjyyttä ei enää juurikaan esitetä, onneksi. Toisin oli asia aikanaan. Kaiken muun lisäksi jo siitä aiheutuvat kustannuksetkin olisivat näinä leikkausten aikoina ylivoimaisia, yhden uuden vuosiviikkotunnin kustannukset olisivat 2,5-3 milj. euroa perusopetuksen vuosikustannuksista.

Haastetta oppimisympäristöjen kehittämiselle kuitenkin riittää. Esimerkiksi Taloudellisen Tiedotustoimiston  vuonna 2009  tekemä “Nuoret ja ammatinvalinta” -tutkimus osoittaa, että nuoret eivät näe oppiaineiden yhteyttä työelämään. Koulussa opetettavien aineiden yhteys jatkokoulutukseen, eri ammatteihin ja työelämään ei ole nuorille selvää. Tutkimuksen mukaan työelämätaitojen oppiminen koulussa liittyy nuorten mielestä jossain määrin vain opinto-ohjaukseen. Tulokset osoittavat, että eri oppiaineiden sisältöjen hyödynnettävyys työelämässä on keskeinen kehittämiskohde oppilaiden näkökulmasta. Työelämäkytkennän tuominen kaikkien oppiaineiden opetukseen ja niin nuorten kuin opettajien työelämäjaksojen kehittäminen on eräs keskeinen  keino.

EK:n selvityksen (2009) mukaan 20 prosenttia peruskouluista tekee yhteistyötä yritysten kanssa ja ammatillisista oppilaitoksista 40 prosenttia. Lukioiden osalta tilanne on heikko, sillä vain 4 % lukioista tekee yhteistyötä yritysten kanssa. Suomen Lukiolaisten Liiton Opinto-ohjaus –selvityksen mukaan yli 73 prosenttia lukioon tulevista ei tiedä, mitä lukion jälkeisiä suunnitelmia heillä on lukioon tullessaan. Lähes sama määrä lukiolaisista toivoo enemmän ammatinvalinnanohjausta ja puhujavierailuja työelämästä. Tarvetta yritysten ja oppilaitosten väliselle yhteistyölle on, jotta nuorille välittyy todenmukainen kuva työelämästä ja opetus linkittyy ympäröivään yhteiskuntaan. Opettajien työelämä- ja yrityskontaktit kontaktit menevät usein opettajan mukana työpaikan vaihtuessa, eivätkä jää koulun käytäntöihin.

Perusopetuksen tuntijakotyöryhmän muistiossa (2010) todettiin, että koulussa työskenteleviltä odotetaan entistä parempaa ymmärrystä tulevaisuuden osaamiseen kohdistuvista vaatimuksista, valmiutta oppilaiden ohjaamiseen perinteisen opettamisen sijaan. Se korosti myös vuorovaikutteista, avointa ja verkottonutta tapaa työskennellä ja kehittää monipuolisesti oppimisympäristöjä. Edelleen se piti keskeisenä haasteena tulevaisuuden perusopetuksen kehittämiselle koulun ulkopuolella tapahtuvan opiskelun ja oppimisen ottamista mukaan koulutyön resurssiksi ja rikastajaksi. Tulevaisuuteen luotaaminen on sen mukaan tuonut uusia painotuksia, joista yksi on luovuuteen, mielikuvitukseen, kekseliäisyyteen ja yrittäjyyteen liittyvät valmiudet. Nämä kannanotot osoittavat sen, että oikeaan suuntaan mennään koko ajan vahvasti.

Kasvatuksen ja koulutuksen tavoitteena on viime kädessä antaa mahdollisuus monipuoliseen kasvuun, oppimiseen ja terveen itsetunnon kehittymiseen. Sen on tuotettava myös ammattiosaamista ja -identitettiä, herättää halu elinikäiseen oppimiseen sekä luoda pohja hyväksi ihmiseksi kasvamiselle  ja työllistymiselle, joko itsensä työllistäen tai toisen palvelukseen.

Mielestäni on ainakin kolme tärkeää tekijää, miksi yrittäjyyskasvatus ei ole voinutkaan vielä pyyhkäistä läpi koulujärjestelmän ja kaikkiin oppilaitoksiin.

Jo volyymien vuoksi. Vuoden 2010 lopussa oli toiminnassa 793 koulutuksen järjestäjää ja 4 023 oppilaitosta, joissa opiskeli yhteensä 1,96 miljoonaa opiskelijaa! Pitkälle hajautetussa järjestelmässämme kaikki oppilaitokset on mahdollista tavoittaa vain alue- paikallislähtöisesti eli juuri niin kuin sen pitääkin tapahtua.

Valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa on useita tärkeitä läpileikkaavia teemoja, yrittäjyyskasvatus vain yksi seitsemästä. Niihin opettaja tarttuu tai ei tartu oman kiinnostuksensa ja osaamisensa pohjalta.

Opettajuus on vahvassa muutoksessa, 2010-luvulla on haasteena menneisyyden ja tulevaisuuden murros opettajan työn ytimen pysyessä samana. Toiminta edellyttää moniammatillisuutta ja vuorovaikutustaitoja sekä tiimiopettajuutta. Opetus, kasvatus, hoito, kuntoutus, kodin ja koulun yhteistyö, työelämän, yritysten ja koulun yhteistyö, oppilahuoltotyö ja oppilaan tuen kolmiportaisuus ovat jatkuvia haasteita.

On hyvä muistaa, että oppilaitos on vain osa nuoren elämää, onneksi.  Esimerkiksi peruskoululaisen koko viikkoajasta kouluopetus (ilman läksyjä) muodostaa karkeasti 1/7 osan! Liian vähälle huomiolle yrittäjyyskasvatuksesta keskusteltaessa jää esimerkiksi vanhempien rooli ja näkemykset ja kavereiden suhtautuminen sekä harrastukset. Aivan liian vähälle huomiolle jää myös median rooli. Minkalaisia mielikuvia se luo nuorten yrittäjyydelle? Rohkaisevia ja kannustavia vai epävarmuutta ja arkuutta? Näistä olisi syytä keskustella huomattavasti enemmän. Vuonna 2009  toteutettu Taloudellisen Tiedotustoimiston “Nuorten arvot ja elämä” -tutkimus tarjosi mielenkiintoista tietoa siitä, miten suomalaiset 15-21 vuotiaat nuoret ajattelevat. Heistä  70 prosenttia piti median antamaa kuvaa Suomen taloudellisesta tilanteesta liian synkkänä. Mikähän olisi ollut tulos viime syksynä, jolloin media ahdisteli meitä kaikkia pelkillä masentavilla ja negatiivisilla jutuilla.

Edellisten teemojen ohessa olisi myös enemmän keskusteltava siitä, mitä opiskelijoiden opintojensa ulkopuolella tekemä ansiotyö tai opintoihin kuuluva työharjoittelu ovat sisällöllisesti ja miten ne kannustavat yrittäjyyteen. Vai kannustavatko? On siis huomattavasti enemmän keskusteltava myös siitä mitä tapahtuu koulun ulkopuolisena aikana.

Tsemppiä kaikille! Jussi

Jussi Pihkala

Suomi oli ensimmäinen maa Euroopan unionissa, joka otti kansalliseen opetusohjelmaansa tavoitteeksi valtavirtaistaa yrittäjyyskasvatus läpi koulujärjestelmän 1994. Kuluneiden vuosien aikana moni muu maa on lähtenyt seuraamaan Suomen jalanjälkiä ja oppimaan niistä kokemuksista, joita meille vuosien varrella on kertynyt. Nykyisin yrittäjyyskasvatuksen tutkimus on laajentunut ja sen kansainvälinen tutkijajoukko kasvanut. Yliopistot ympäri maailmaa pyrkivät ottamaan yrittäjyyden mukaan opetukseensa. Suomessa on jo tehty mittava määrä tutkimusta, jonka tuloksia nyt viedään kansainvälisiin tutkijayhteisöihin.

Suomalaiset yrittäjyyskasvatuksen tutkijat ja toimijat ovat edelläkävijöitä yrittäjyyskasvatuksen ja yrittäjämäisen pedagogiikan kehittämisessä ja soveltamisessa. Laaja joukko tutkijoita, opettajia ja muita toimijoita kokoontuu vuosittain vaihtamaan ajatuksia ja oppimaan toinen toisiltaan Yrittäjyyskasvatuksen tutkimusseuran järjestämissä tapaamisissa.  Näihin ovat kaikki halukkaat tervetulleita (www.yktt.fi)

MISSÄ YRITTÄJYYSKASVATUS ON, MITÄ SE HAASTAA JA MIHIN SE PYRKII

Moni kysyy, voiko yrittäjyyttä opettaa? Tämän kysymyksen olemme jo jättäneet taaksemme, siksi paljon tutkimustuloksia on siitä, että yrittäjämäistä asennetta, käyttäytymistä ja toimintatapoja voi opettaa.  Tällä hetkellä pohditaan, sitä miten yrittäjyyttä voi opettaa, mitä yrittäjämäinen pedagogiikka ja yrittäjämäiset oppimisympäristöt ovat sekä, miten parhaiten auttaa opettajia kehittämään omia yrittäjyyskasvatuksen valmiuksiaan.  Yrittäjäjärjestöt ja yrittäjät ovat lähteneet aktiivisiksi kumppaneiksi yrittäjyyskasvatuksen edistämisessä ja ottaneet asiakseen tukea ja auttaa kouluja ja yliopistoja yrittäjyyskasvatuksen eteenpäin viemisessä.

Laajasti ymmärtäen yrittäjyyskasvatus liittyy niihin odotuksiin valmiuksiin, joita nykyinen sukupolvi tarvitsee voidakseen toimia tulevaisuuden yhteiskunnassa aktiivisena kansalaisena ja muuttuvan työelämän aktiivisena jäsenenä. Keskeisiä valmiuksia ovat uusien ratkaisujen löytäminen niin paikallisiin, kansallisiin kuin maailmanlaajuisiin ongelmiin, kestävän kehityksen ja demokratian edistämiseen sekä työelämän uudistumiseen. Koulujärjestelmässämme opettajat ja opinto-ohjaajat ovat tässä avaintoimijoita. Yrittäjyyskasvatus näin ymmärrettynä liittyykin koko koulujärjestelmän uudistumiseen ja haastaa menneitä pedagogisia käytäntöjä, jossa koulu on vain yksi toimijoista.

Tärkein oppimisympäristö on jokaisen arkiympäristö, sen toimijat ja heidän suhteensa yrittäjyyteen, kannustaminen uusien luovien ratkaisujen kehittämiseen ja uskallukseen kokeilla ja toteuttaa omia ajatuksiaan ja haaveitaan, sekä hyväksyä myös epäonnistumiset osaksi jokapäiväistä elämää. Keskeistä on uskallus ja luottamus omiin kykyihin ja siihen, että pystyy toteuttamaan omia ajatuksiaan käytännössä. Aiemmin korostettiin yrittäjyyttä yksilön autonomisena toimintana. Tämä aika on nyt jäänyt taakse ja kyse on yhdessä toimimisesta.

YRITTÄJYYDESTÄ ON TULLUT LUOVAA J A VASTUULLISTA ARJEN JA ARJESSA TOIMINTAA, JOTA LÄPÄISEE USKO JA LUOTTAMUS OMIIN KYKYIHIN, USKALLUS MAHDOLLISUUKSIEN LUOMISEEN JA LÖYTÄMISEEN YHDESSÄ MUIDEN KANSSA.

Paula Kyrö

Yrittäjyyskasvatuksen tutkimusseuran puheenjohtaja

Tervetuloa Yrittäjyyskasvatuksen Tutkimusseuran Blogiin!